upseerikerhomainos

Maltilla taivaaseen

Kun sattuneesta syystä suhaan eestaas Imatra-Lappeenranta-väliä, siellä väkisinkin tulee mieleen muutama ajatus aamuisin ja iltaisin. Tässäpä niistä muutamia.

1. Jos on kiire, olet jo myöhässä.
Nimittäin toisinaan siellä näkee ihmisiä, jotka uhallakin ajavat kelistä huolimatta aivan tolkutonta vauhtia. Itse pyrin ajamaan rajoituksen mukaan, joka siis on 100 kmh. Oikeaa kaistaa pääsee normaalisti tuota nopeutta ihan kivasti, paitsi jos eteen osuu rekka, jotka nekin rajoittimistaan huolimatta ajelevat lähes tuota nopeutta. Mittarini näyttää aika usein noin 104 tai enemmän, ja silti vasenta kaistaa suhahtaa ohi auto, jolla siis on kiire.

Muuten, aika usein niiden autojen merkki on BMW tai Audi. Hyvä, vittuunnuitte. Yleistän, sen myönnän, mutta miettikääpä miksi vittuunnuitte.

Toinen muuten, tiedän aika monta audikuskia ja kaikki ovat mielestäni täysiä mulkkuja. Yleistän, mutta valitettavasti omalla kohdallani tämä on totta.

2. Ohittaminen.
Autokoulussa legendaarinen Jaska Ijäs teroitti meille, että jos on pakko mennä ohi, niin kannattaa katsoa, että tilaa on. Eli älä mene ohi, jos et ole varma, ettet aiheuta ohitettavalle vaaratilannetta. Nyrkkisääntö oli, että palataan takaisin oikealle kaistalle kun ohitettavan molemmat etuvalot näkyy taustapeilistä, niin matkaa on riittävästi. Nyt kun meillä on tuo nelikaistainen tie tuossa Imatran ja Lappeen välissä, tilaa on ohittaa. Mikä helevetin pakko siis on ohituksen jälkeen sujauttaa takaisin sinne oikealle kaistalle heti ohituksen jälkeen niin, että heittää paskat sen ohitettavan silmille. Kun vasen kaista on vapaa, sitä on varaa ajella just vaikka koko matka. Mikään ei kiellä sitä, itse ajelin kiireissäni kerran koko matkan. Miksi sitten pitää törmätä siihen eteen heti kun ohi on päässyt. Mulkkuus on syy tähän, väitän minä. Viis veisataan siitä, miten muille käy, kunhan minä minä minä vaan pääsen eteenpäin.

Ja edelleen, audikuskit ja bemukuskit syyllistyy tähän usein. Toinen, mihin syyllistyvät, on ohittelu ja ohittelu, eli ohitetaan vasemmalla kaistalla, ajetaan takaisin oikealle kaistalle, vaikka näkee, että kohta pitää taas lähteä ohittamaan ja sama ralli jatkuu koko matkan. Vinkki: ajakaa sitten sitä vasenta kaistaa, jos ohitella pitää. Teillä on kuitenkin kiireempi kuin meillä oikean kaistan ajelijoilla, joten vauhdilla vaan sitten sitä vasenta kaistaa pitkin. Vaikka taivaaseen asti.

Ja ei, en ole kateellinen audeistanne tai bemuistanne. Omanikin on aika tykki jos haluan, mutta haluan kuolla muualla kuin liikenteessä.

3. Maltti
Oli autossa sitten mitkä tahansa ABS tai CBS tai CV tai mitä tahansa kuskilla tai autossa, satasen nopeudella ei tapahdu mitään muuta kuin se, että lähdetään kuin ns. markan munkki. Ja sopii vain toivoa, ettei käy huonosti kun lähdetään liikkeelle holtittomasti tilanteessa, missä auto ei ole enää hallittavissa. Olen miettinyt, että tuolla ei tarvita kuin yksi töhö, niin liikenne on tukkeessa jonnekin suuntaan. Ruuhka-aikaan samaan rysään voi rysähtää useampikin ihminen pyhän lehmänsä sisällä. Malttia, kukaan meistä ei ole korvaamaton, edes töissä.

Niitä korvaamattomia työn sankareita kannetaan monttuun joka lauantai. Ja jäljelle jääneet muistelevat, miten hieno ihminen hän olikaan.

Muistaisivat eläessänsä joskus, kaikki toisiamme, niin muistotilaisuuksiakaan ehkä ei tarvittaisi.

Eli ottakaa aikaa, varsinkin näin talvella. Ei tartte lueskella sitten otsikoita "kaipaamaan jäivät x lasta ja x lastenlasta" tai jotain vastaavaa.

Kirje joulupukille (julkaistu 24.12.1985!)

Kaikkea sitä löytyykin arkiston kätköistä. Seuraava teksti on elämäni ihan ensimmäinen lehdessä julkaistu. Tuolloinen Ylä-Vuoksi julkaisi tämän jouluaattona 1985. Hämmästyin, että sen ikäisenä olen tuollaista vääntänyt.

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki. Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa, tai en minä tiedä. Ei niin vanhoja asioita voi muistaa. Johan viimekin joulusta on kulunut melkein vuosi. Mitäs turhia minä nimeäni mainitsen, kun sinua ei kuitenkaan ole olemassa. Valepukkeja on kyllä sitäkin enemmän. Minä kyllä erottaisin heti oikean joulupukin, jos sellainen vastaan kävelisi. Oikea joulupukki nimittäin huutaa heti, kun sitä vetää parrasta. Valepukki kiljaisee vasta sitten, kun parran laskee irti.

Ai että olenko minä ollut kiltti? Totta kai. Meidän äiti sanoo aina, että ”meidän pikku Ville on oikea enkeli”. Niin hän sanoi viime kesänä Helsingin-matkallakin. Siellä minä vedin yhtä miestä parrasta. Hän näytti ihan lomalla olevalta joulupukilta. Ei hän tietenkään ollut, mutta hauskaa oli, kun se mies meinasi lyödä meidän isiltä hampaat kurkkuun. Sekin hauskuus loppui lyhyeen, kun meidän isi aikoi antaa minulle selkäsaunan.

Meidän äiti sanoi minua kiltiksi silloinkin, kun Lindströmin täti alkoi kirkua kukkaruukun pudottua sen eteen. Tietysti minua syytettiin kaikesta. Ruukku nimittäin putosi meidän parvekkeeltamme. Äiti kysyi minulta, putosiko ruukku vahingossa vai ei. Ei tietenkään. Minä halusin nähdä, pyörtyykö ihminen samalla tavalla kuin Aku Ankassa, kun kukkaruukku putoaa päähän.

Selkäsaunan meinasin saada silloinkin, kun tappelimme naapurin Kallen kanssa. Minä näytin Kallelle kieltä ja sitten Kalle aloitti tappelun. Hän mottasi ensin minua ja minä tietysti löin takaisin. Vähän ajan kuluttua tulivat meidän äiti ja Kallen äiti pihalle. Kalle ja minä lopetimme tappelun ja vähän aikaa meitä hoivailtuaan äidit alkoivat herjata toisiaan. Kallen äiti syytti minua ja meidän äiti Kallea tappelun aloittamisesta. Kallehan sen aloitti enkä minä. Minä näytin vain kieltä. Kallen äiti sanoi meidän äidille, että sen pitäisi pitää kakaransa vähän paremmin kurissa. Kuvittele joulupukki! Hän sanoi minua kakaraksi. Kallen äiti ei ainakaan tarvitse joululahjoja, eihän?

Vähän ennen joulua äiti sanoi, että minun pitää olla nyt kiltisti, muuten joulupukki ei tuo lahjoja minulle. Tontut muka tarkkailevat ikkunoista olenko minä kunnolla. Ei siellä ainakaan mitään joulutonttuja ole. Lindströmin setää minä kyllä erehdyin luulemaan joulutontuksi, vaikka setä olikin vain tulossa firman pikkujouluista ja oli unohtanut tonttulakin päähänsä. Setä käveli ihan vinoon, ihan kuin joku merimies. Äiti sanoi, että ”Lindström näyttää tulevan vähän hutikassa kotiin, kun vaimo ei ole kotona”. Seuraavana päivänä näin Lindströmin tätiä pihalla, kun täti tuli kotiin. Sivumennen sanoin setä Lindströmin tulleen hiukan horjuen kotiin edellisiltana. Täti tarkisti tietysti asian ja mekkala kuului pihalle asti.

”Kieliminen on rumaa”, sanoi meidän äiti, vaikka sitten hän sanoi, että oli hyvä, kun kerroin mihin aikaan ja missä kunnossa isi tuli kotiin kokouksesta. Isi ei siitä oikein pitänyt. Hän ei nimittäin lopettanut perässäjuoksemista, ennen kuin äiti sanoi, etten se minä sitä kertonut. Säästyinpähän tukkapöllyltä. Seuraavana aamuna sekin tukkapölly oli edessä, kun olin vaihtanut suolan ja sokerin keskenään. Isin vatsa ei oikein taida sietää suolaista kahvia.

Eilen minä tein aika kivan tempun naapurin Lissulle. Pussasin sitä suoraan suulle. Lissu alkoi huutaa ja sähistä ja niiden isä tuli heti katsomaan, mikä Lissua oikein vaivasi. Minä sanoin antaneeni Lissulle pikkujoululahjan. Sitten kun Lissun isä sai tietää mikä se lahja oli, hän alkoi nauraa ihan hillittömästi. Lissu hurjistui siitä vielä enemmän. On se kumma, kun nykyään ei naiset ymmärrä miehiä, eikö vain joulupukki?

En minä näköjään niin kiltti ole ollutkaan. Ajattelin, että jos olet olemassa, niin voisit tuoda meille videot ja kauhufilmejä. Sitten vielä oikein paljon karkkeja. Niin ja stereot tietysti.

Nyt kyllä tuntuu siltä, että en tarvitse muuta kuin hyvää joulumieltä. Voithan sinä silti tulla käymään meillä, vaikket toisikaan lahjoja minulle. Tuo meidän isille ja äidille jotain. Ei ne kuitenkaan joulupukkiin usko, mutta ei kai se haittaa.

Hei taas ensi vuoteen ja hyvää joulua.

Nuoriso on pilalla

Tämä on keskustelu eräästä ryhmästä. Voin kuvitella, miten tähän suhtauduttaisiin eräässä toisessa ryhmässä, missä naljailu ja huumori/sarkasmi ymmärretään väärin. Mutta, kyse on siis siitä, että fanta ensi vuonna maksaa ehkä saman verran kuin kalja... joten, kysymys kuului, miksi nuoriso juo, mutta keskustelun perusteella, ei juo. Olkaapa hyvä, pientä ironiaa havaittavissa...

 

"Tosin kohta kaljakin on ton Fantan hintaista.

Marika vähä huono vertailu ku toises o enemmän ku toises ;)

Halmela Katsoppa litrahintaa silti 3,6 fanta ja koffi 2,67.

Teräs No kyllä mie kaljaa joisin vaikka limppari oiski halvempaa. Ja fantaa ei kyllä saa enää tuohon hintaan.

Ruusk Ei nuoriso nykyjään ees juo viunaa.

Ilves Ei niin. Ovat ihan pilalla. Eivät enää edes rötvää niinku myö aikoinaan. Käsittämättömiä.

Ruusk No näinpä. Istuvat jossai nuorisotalolla pelaamassa pinkiponkia ja bilistä. Ei oo moneen vuoteen kukaa lapsi kysyny jos haen kaljaa. Ku ei ne ees juo nykyjää.

Ilves Niin, tai istuvat kotonaan ja pelaavat pleikkaa tai tietsikalla jotain paskaa..

Ilves Lähtisivat vittu ulos harrastamaan paheita, niin liikkusivat edes sen verran.

Lumijärvi akaas ainaki nuoriso harrastaa paheitaa :(

Ruusk No justii mun veli istuu himasa koneella!

Ilves Eikä kato ees pornoo...

Teräs Piikittäävät vaan kannabista ja eivät ees tappele tai riko ikkunoita. Hyi.

Ilves Niijust!

Ruusk Lyyä pitäsi

Teräs Joka vihtaa säästää se lastansa vihaa. Kyllä näin on miehistä ennenki kasvatettu tyämies ja näin tehhää.

Ilves Mie luulin että vitsaa... vihtaa myö saunassa enempi täälpäi suomes käytellää..

Teräs Täälläpäi se on saunassa vasta

Ilves Tääl E-karjalas vasta myös. Ensin käydään saunassa ja sitten vasta syödään... perkule, nyt harhauduttiin alkuperäisestä. Mut tää nykynuoriso. On se kauheeta!

Teräs Nuoriso on pilalla jokapaikassa, se on varma 👍

Ilves Ja missä om vanhat kunnon kylien väliset tappelut? Niitäkii oli vielä kymenen vuotta siite! Ainakin täällä...

Teräs Kaikki hyvä on menetetty :(

Ilves Kyllä mie nyt niin mieleni pahoitin, että taidan lähtä nukkumaa, jos nyt unta saa kun näin huonosti nuorisolla menee...

 

 

lihaton lasagne

Suomi-poliitikko-suomi-käännöksiä

Poliitikot puhuvat usein kapulakieltä (jotta tavan kansalainen kuvittelisi heidän olevan jotenkin fiksumpia kuin me tavan kansalaiset). Tässä muutama ote päivän tv-ohjelmissa vilahtaneista termeistä, eli sanoista, ja siitä mitä he oikeasti tarkoittavat.

1. Kohtaanto-ongelma. Tarkoittaa sitä, että Kainuussa on liikaa peräkammaripoikia, jotka eivät ryntää työn perässä Helsinkiin. Laajemmin siis, että jossain on työnantaja, joka haluaa työntekijän, joka ei halua siirtyä sinne, missä työ on. Miksi ei? No, koska on

2. Kannustinloukku. Eli, työ on olemassa, mutta sen vastaanottaminen pudottaa elintason alle lakisääteisten. Jos ottaa työn vastaan, kaikki mahdolliset tulot putoavat, jolloin ei ole enää varaa leipään. Tämä on kummallinen juttu. Mitenkä monta hallitusta liekään yrittänyt puuttua tähän, mutta ei taida olla uskallusta tehdä oikeasti niin, että työn tekeminen kannattaisi.
 Tästä lyhyt esimerkki: aikoinaan itselleni oli tarjolla työ, 4 tuntia per päivä etäisyydellä 60 km. Eli 120 km per päivä omalla autolla (julkiset ei toimi), ja jos olisin ottanut sen vastaan... auto kuluttaa noin 7 litraa/100 km. Kulut: noin 12 euroa per työpäivä. Jos oletamme että työpalkkani olisi ollut noin 10 € tunti. Palkka olisi ilman kuluja 40 euroa. No, lasketaanpa sitten, palkka miinus tuo bensakulu, miinus pakolliset verot ja maksut, ja tässä kohtaa itselläni ulosotto, niin käteen jää noin 8, siis KAHDEKSAN euroa. Ei paljon napannut. Vieläkö kukaan ihmettelee, miksi en lähtenyt sinne töihin.

3. Liikkuvuus. Se on siis sama, että jos olisi töitä, pitäisi liikkua jotenkin sinne töihin. Kehäkolmosen sisäpuolella liikkuvuus on taattu. Maksat sen kuukausilipun ja jo on busseja, ratikoita tai metroja tai paikallisjunia mihin hypätä, jotta pääsee töihin. Entä täällä kolmosen pohjoispuolella? Ei taida ihan löytyä julkista, joten päädymme tässä kohtaa listani kohtaan kaksi. Kannattaako?

4. Asuntohintaongelma. Niin, liikkuvuus on taattu, mutta kämppä maksaa suurimman osan tuloista, ainakin siellä kehäkolmosen pohjoispuolella. Joten käteen ei jää paljon pastaakaan, vaikka kuinka tekisit töitä. Ainahan voi muuttaa tänne muualle. Mutta sitten ei ole sitä liikkuvuuttakaan... huh.

5. Haasteellinen. Tarkoittaa samaa, kuin suomen kielen sana vaikea. On siinä vaikeat päätökset itse kullakin, niin poliitikoilla kuin kansalaisillakin saada tämä edellä lueteltu yhtälö toimimaan.

Heitän vielä yhden.

Työmarkkinakierros: suomeksi: järjestöt puslaavat siitä, kuka maksaa kenelle ja minkä verran siitä, että tuhlaamme vapaa-aikamme jonkun firman töissä, mistä ei kuitenkaan saa kuin pelkät paskat niskaan työnantajan taholta.

Sietää miettiä, mikähän mätti, jos joku ei halua tehdä töitä, vaan elelee vaikka vähän kapeammin tuilla....

Ennen oli paremmin... ei ollut!

Aika usein kuulee sanonnan "ennen oli kaikki paremmin". Ei ollut. Ja mainitsen tässä jo suoraan, että tekstissä olevat esimerkit olen poiminut muiden teksteistä. Itse nimittäin en voisi sanoa näitä paremmin, joten tässä historiapläjäys niille, jotka vielä haikailevat entisiä aikoja, jolloin entisen sketsiohjelman mummojen mukaan "sillo pulutkii ol paljo lihavampii..."

1. Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta... Totta. Hemoglobiinia opittiin mittaamaan joskus 1870-tienoolla. Suomessa raudanpuutosanemia oli yleistä 1900-luvun alkuun asti. Elintaso oli mitä oli ja sairauksia "hoidettiin" esim. kuppaamalla, mikä nykyään on ylellisyyshoito. Raudanpuute yleistyi 1960-luvulla, kun valkoinen vilja valtasi kauppojen hyllyt... sittemmin jauhoihin alettiin lisätä rautaa...

2. Kesät olivat kuumempia! Eivät olleet.
Säätilastojen mukaan kuumimmat kesät löytyvät 2000-luvulta. Kaikkien aikojen ylin lämpötila on mitattu 29.7.2010 Liperissä. Ylin kuukausikeskilämpötila mitattiin samana heinäkuuna Puumalassa. Pisin hellejakso mitattiin Helsingin Kumpulassa 18.7. - 12.8.2014, jolloin helleraja rikkoutui 25 peräkkäisenä vuorokautena!
     Saattaa olla, että kesät ovat tuntuneet kuumemmilta, sillä joskus muinoin ilmastointilaite oli luksusta. Nykyään se alkaa olla vakiovaruste autoissa, jos nyt asunnoissakin.

3. Aiemmin oli turvallisempaa. Ei ollut.
Tahallisen väkivallan uhrina kuolleista on saatavilla tietoja vuodesta 1750 alkaen. Niiden perusteella elämme turvallisinta aikaa Suomen historiassa. Henkirikosten määrä on ollut laskussa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Poliisitilastoissa rikosten määrä on kasvanut, vaikka koko rikollisuus on laskussa. Tämä johtunee siitä, että ilmoituskynnys on madaltunut.

4. Vanhuksista pidettiin huolta. Ei pidetty!
Ennen vanhukset saivat asua kotonaan ja jälkikasvu huolehti heistä. Totta. Tosin, nykyisinkin 15-vuotta täyttäneistä suomalaisista viidennes auttaa läheistään, joka ei muuten pärjäisi.
    Jos ennen ei ollut läheistä huolehtimassa, päätyi vaivaistaloon tai kunnalliskotiin mielisairaiden, orpojen ja "irstasta elämää" viettäneiden kanssa.
   Vanhainkoteja alettiin perustaa vasta niinkin myöhään kuin 1960-luvulla, mutta sehän oli laitoshoitoa. Kun 1972 kansanterveyslaki tuli voimaan, alettiin vanhuksia sijoittaa makaamaan terveyskeskusten vuodeosastoille. Kotisairaanhoito alkoi kehittyä vasta 1980-luvulla.
   Ja vielä: vuoteen 1913 asti pidettiin köyhäinhuutokauppoja, joissa vanhukset ja muut vaivaiset määrättiin taloon, joka suostui heitä halvimmalla hoitamaan... huh huh.

Ennen oli vetoisia asuntoja (tosin omassa kämpässäni huuliharppu soi itsekseen, kun sen heittää lattialle), ei tietoa keskuslämmityksestä. Vesi oli juoksevaa, jos joku sen haki kaivolta ja toi juosten. Itsekin olen asunut lapsena talossa, jossa oli ulkovessa. Armeijan käyneet nykyjannut tietävät, miltä tuntuu kun parinkymmenen asteen pakkanen puree persusta päkistäessä... puhumattakaan että munat on huurteessa takuulla.

Että, ennen oli kaikki paremmin. Eiköhän lopeteta se nillitys ja pidetään edes tämä taso mihin on päästy. Parempaankin voidaan pyrkiä, joten sitä kohti!