Tosi TV:tä (eli sosiaalipornoa) urakalla?

Telkkua katsellessa tulee välillä olo, että sieltä ei tule muuta kuin ruokaohjelmia. Välillä kanavilla seikkaillessa saattaa vastaan pöllähtää jopa saman tekijän eri sarja, samaan aikaan, eri kanavalta. Yleensä nämä jaksot vielä uusitaan, joko saman päivän aikana tai parin päivän sisällä. Ja pitää kyllä todeta, että useimmat ovat uusintojen uusintoja. Mutta eipä asia ihan näin olekaan.

Mitä uusintoihin tulee, YLE saa kovasti kritiikkiä ohjelmiensa uusimisesta. Että sieltä ei tule kuin uusintoja, ja yleverokin pitää poistaa sen takia. Silmäiltyäni tämän joulunalusviikon ohjelmatarjontaa voin melkein todeta, että kyllä YLE sentään yrittää. Verrataanpa tähän seuraavaan listaan, missä näkyy ohjelmien laatu aika selkeästi. En tosiaan haluaisi, että YLE muuttuisi tämän blogikirjoituksen mukaisiksi paskanmättökanaviksi. Keräsin nimittäin vertailun vuoksi television tavallisilta kanavilta tiedot niiden esittämistä kokkiohjelmista ja tosi-tv –sarjoista, joita muuten riittää.

Kanavat ovat siis YLE 1, 2, teema ja FEM, MTV3, Nelonen, Sub, Kutonen, Jim, Liv, Fox, Ava ja Hero. Ruokaohjelmia piti vähän määrittää: vaikka Sukula pistäisi hotellia kuntoon, ei se ole ruokaan keskittyvä ohjelma, joten se on siis tosi-tv:ta. Samoin tosi-tv-ohjelmiksi laskin kaikki rakennus-, pintaremontti-, elämäntaparemontti-, stailaus-, panttilainaamo-, huutokauppa-, poliisi-, huippu-milloin-minkäkin etsintä- ja vastaavat ohjelmat, siis yleensä sellaiset, joissa ns. tavalliset pulliaiset ovat jollain tapaa osallisina, jotta me sohvaperunat pääsemme tyydyttämään loppumatonta tirkistelynhalua, olemaan kerrostalokyttääjiä, siis. Ja näitähän riittää.

Viikko 52, eli 21. – 27.12.2015

Päivä   Ruokaohj.      Tosi-tv
Ma       16                    63
Ti         25                    67
Ke       25                    58
To        21                    45
Pe        12                    49
La        8                      38
Su        9                      33

Yht.     116                  351

Luvut eivät ole pilkuntarkkoja, varmasti jotain jäi silmien väliin tai tuli kahdesti laskettua mukaan. Viikon loppua kohti määrät alenevat, mikä johtunee siitä, että joulun aikaan kanavilla pyörähtää runsain mitoin elokuvia. Mutta silti! Eritoten, vaikkapa maanantain osalta kutonen, jim ja liv –kanavilta ei juuri muuta tule kuin sosiaalipornoa. Kutosen 23:sta päivän aikana lähettämästä ohjelmasta 8 oli sosiaalipornahtavia. Jimillä vastaavasti 15/23, livillä 13/20. (Yle 1: 0/33, Yle 2 tulee vähän arveluttavaa ohjelmaa, osan voi laskea tosi-tv-ohjelmiksi, joten 7/40 ohjelmaa)

Näistä luvuista voi pikaiseen päätellä sen, ettei mainosrahoillakaan kovin kovatasoista ohjelmaa näköjään tuoteta, jos jonkun mielestä ei verovaroin tuetullakaan. Itse mieluummin maksan sen yleveron mukisematta, jotta vaihtoehtoina on katsoa muutakin, kuin vaikkapa sitä, miten läskit pudottavat painoaan, tai miten jossain kaupungissa saattaa vilahtaa tuttu poliisin kyytiin. Tai ehkä pitäisi ilmoittautua itse mukaan laihduttamaan? Ei kiitos, itsepä kiloni kannan, tai laihdutan. Siihen en julkisuutta avuksi kaipaa.

Jatkuvan kasvun utopia

Saattaa olla, että olen vihjannut tähän aiheeseen aiemminkin, mutta tulkoon se nyt vähän tarkemmin käsiteltyä näin yön tunteina. Siis: jatkuvaan kasvuun perustuva talousteoria.

Luulisin, että länsimainen teokratia keskittyy jatkuvan kasvun utopistiseen ajatustapaan. Eli, jatkuvasti tuotanto kasvaa, kulutus kasvaa. kaikki jatkuu nousujohteisena.

Minäpä esitän toisen vaihtoehdon: entä jos, enää jatkuva kasvu ei olekaan enää mahdollista. Entä, jos ollaan tultu tilanteeseen, että jatkuva kasvu ei ole mahdollista. Että jatkuvien voittojen tahkoaminen suuryrityksillä ei olekaan mahdollista? Että hintojen jatkuva nosto ei ole mahdollista? Jatkuvien osinkojen maksimointi ei olekaan enää totta?

Siinäpä onkin teknokraateille pulma. Enää ei voisikaan tahkota kaikille omistajille isoja voittoja. Mitä, jos maailma onkin vaan pysähtynyt tilaan, jossa kasvu ei ole mahdollista, ja joudutaan jakamiseen. Jaetaan sitä, mitä on jo olemassa.

Pitkälti tällä periaatteella toimivat ns. kehittyvät maat. Jos ei ole mistä lisätä, on pakko jakaa sitä mitä on. Väitän, että Suomessakin alkaa pikkuhiljaa olla se tilanne. Työpaikkoja ei kehity (ellei aleta keksiä ikiliikkujaa Nokian tilalle), maatalous on miltei pakkotilanteessa: ei kannata (liian halpaa tuontia, mikä sekään ei iänkaiken tule kestämään), maailmassa syödään liikaa lihaa (siihen nähden, mihin sen tuotanto voi kasvaa). Mitä jos tämä nyt sitten pysähtyykin?

Onko se katastrofi? Ei ole. Jos opitaan, että ahneella on loppunsa. Se paskainen.

On pakko oppia jakamaan. Tähän ei vähiten vaikuta pakolaiskriisi. Pakko sanelee lopulta sen, mitä voidaan ja pystytään tekemään.

Toivoisin, kun kerran Pariisissa päätettiin, että ilmasto ei saa lämmetä, että ihmiset alkaisivat tajuta, ettei jatkuva kasvu vaan yksinkertaisesti toimi. Nyt on aika keksiä, miten tällä hetkellä oleva ihmismassa alkaisi jakaa sen, mitä on olemassa. Maapallon riisto ei sitä tee mahdolliseksi. Meitä on tämän pallon kestokyvyn ylittävän rajan olevia ihmisiä jo ihan tarpeeksi.

Kaiken huippu, mistä meinasin riemastua, oli tämä "yksiteko"-kampanja. Tee edes yksi teko maapallon hyväksi. Keksin heti yhden: älä lisäänny! Kuinkas moni itsekkäästi ajatteleva päättäisi noin? Ei kukaan, koska "vanhemmat vaatii, suku vaatii, tapa vaatii, uskonto sanoo" jne. LOPETTAKAA! Ihmisiä on liikaa. Maailma on sairas, hullu, ja hullummaksi tulee.

Pessimisti toivoo, että iskisi jälleen Espanjankuume. Tai helvetin iso sota. Ylikansoituksesta pääsisi kerralla.

Miettikääpä.